Muistan, kun tasan vuosi sitten kyselin kaikkea vaihtoon liittyen ja olin tekemässä hakupapereitani, ja tässä mä nyt oon; huomenna lähdössä maailmalle! Kuluneet 2 viikkoa on mennyt TOSI nopeesti. Oon käynyt kaikissa kivoissa paikoissa, mitä tuun ikävöimään, syönyt suomalaista ruokaa, hyvästellyt sukulaisia ja kavereita ja ennen kaikkea stressannut pakkauksesta. Laukut alkaa nyt olla jo aika hyvällä mallilla, mutta vielä kuitenkin puuttuu tavaroita.
Kaikki ovat kysyneet, että jännittääkö. Vastaus on aina ei, ihan vähäsen vaan. En vieläkään oikeen voi ymmärrä ja sisäistää tätä asiaa, että mä ihan oikeesti oon lähdössä. Viimeistään se todellisuus iskee vasten kasvoja sitten lentokentällä...
Fiilikset on tosi ristiriitaset. Ootan jo tosi paljon, että pääsen Chileen ja mun host perheen luo ja pääsen tutustumaan kaikkiin uusiin ihmisiin ja paikkoihin. Toisaalta tuntuu ihan kauheelta jättää kaikki tänne, mutta Suomi kyllä odottaa mua täällä vuoden.
Seuraava teksti tuleekin sitten Chilestä!
Chao!
